Istun junassa matkalla kohti Helsinkiä. Olo on typertynyt, sillä pakattuani huolellisesti kaikkia ohjeita noudattaen olen unohtanut - kännykän! Se jäi ulkoilutakin taskuun lenkitettyäni pikaisesti koiran ennen lähtöä. Ihmettelen nyt, mitä pitää huomioida, jos kännykkä ei ole mukana. Ensin tuli mieleen, että minun on ostettava lentokentältä pieni herätyskello, sillä olen yhden hengen huoneessa ja jonakin aamuna on noustava jopa klo 4.30. Sitten tajusin, ettei minuun saa helposti yhteyttä, jos ryhmämme jotenkin hajaantuu. Ymmärsin myös, että en pysty lähettämään ystäville tekstareita matkalta. Omalle kullalle yritän soittaa Skypen kautta. Mitähän muuta? Puhelimen laturi on tietysti mukana turhan päiten, ja kuvat on otettava kömpelöllä padilla. Mutta ehkäpä viikko pärjätään näinkin. Tulee varmaan halvemmaksikin...
Pakkasin suureen matkalaukkuun kolme muovipussillista pieniä lahjapaketteja, joita koulumme Keke-ryhmän (Kestävän kehityksen ryhmä) tytöt olivat ostaneet ja paketoineet. Ne jaetaan kouluvierailulla tai annetaan kummilasten ystäville. Tytöt hankkivat rahaa järjestämällä vanhempainiltaan kahvitusta ja työskentelemällä kulttuurikeskuksen narikassa. Mukaan lähti myös kaksi Keke-tyttöjen tekemää valokuvakirjaa sekä Minna-rehtorimme kokoamia ompelutarvikepusseja kylän naisille Naisten oma-apuryhmään. Tietysti kassissa on myös Muuramen lukion maskotti Keijo.
Eilen kävin vielä kirjakaupassa ostamassa Tatun ja Patun Suomi -kirjan englanniksi.
Loppujen lopuksi pääsin lentokentälle kommelluksitta. Tikkurilasta menee nyt kätevästi I-juna nelosraiteelta kentälle. Lähtöselvityksen olin tehnyt kotona ja matkalaukkujen käsittelyssä tapasin jo muita kummireissuun lähteviä. Iso laukku painoi vähän yli 20 kg kaikkine viemisineen. Repun otin koneeseen. Eikä muuta kuin menoksi Delhiä kohti!
Pakkasin suureen matkalaukkuun kolme muovipussillista pieniä lahjapaketteja, joita koulumme Keke-ryhmän (Kestävän kehityksen ryhmä) tytöt olivat ostaneet ja paketoineet. Ne jaetaan kouluvierailulla tai annetaan kummilasten ystäville. Tytöt hankkivat rahaa järjestämällä vanhempainiltaan kahvitusta ja työskentelemällä kulttuurikeskuksen narikassa. Mukaan lähti myös kaksi Keke-tyttöjen tekemää valokuvakirjaa sekä Minna-rehtorimme kokoamia ompelutarvikepusseja kylän naisille Naisten oma-apuryhmään. Tietysti kassissa on myös Muuramen lukion maskotti Keijo.
Eilen kävin vielä kirjakaupassa ostamassa Tatun ja Patun Suomi -kirjan englanniksi.
Loppujen lopuksi pääsin lentokentälle kommelluksitta. Tikkurilasta menee nyt kätevästi I-juna nelosraiteelta kentälle. Lähtöselvityksen olin tehnyt kotona ja matkalaukkujen käsittelyssä tapasin jo muita kummireissuun lähteviä. Iso laukku painoi vähän yli 20 kg kaikkine viemisineen. Repun otin koneeseen. Eikä muuta kuin menoksi Delhiä kohti!
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti