Kummiuden alku

NAMASTE!
Olen Eija Ilona Sofia, 51, ja minulla on Intiassa 13-vuotias kummityttö Nandani. Ryhtyessäni World Vision -järjestön kummiksi, hän oli kahdeksan. Nämä vuodet olen lahjoittanut hänen elinolojensa parantamiseksi 30 euroa kuukaudessa. Olen lähettänyt hänelle pieniä paketteja kirjeineen ja saanut häneltä kirjeitä ja piirustuksia. Myös järjestö on lähettänyt minulle raportteja siitä, millä tavoin Nandanin kylässä on meidän kummien tuella tehty terveyttä ja koulunkäyntiä parantavia uudistuksia.
 
Kummiuteni alkoi hauskasti.  Eläkkeelle jäänyt ystäväni Matti näytti minulle afrikkalaisen kummityttönsä kuvan ja kirjeen ja pyysi minua auttamaan kirjeensä kääntämisessä englanniksi. Hän houkutteli minutkin mukaan toimintaan ja samassa olinkin jo päättänyt, että oma kummilapseni olisi intialainen tyttö, mikäli se olisi mahdollista. Ja olihan se! Olin vastikään kuullut intialaisten naisten ikävistä kohtaloista - raiskauksista ja hapolla runnelluista morsiamista - joten tunsin, että kummiuden kautta pystyisin tekemään edes jotain.

World Vision on kansainvälinen voittoa tavoittelematon järjestö, jolla on maailmassa yli kolme ja puoli miljoonaa kummilasta. Järjestö sai alkunsa vuonna 1947, kun amerikkalainen kirjeenvaihtaja ja pappi Bob Pierce tapasi Kiinassa opettajan, joka  oli ottanut hoiviinsa hylätyn ja pahoinpidellyn tytön. Pierce antoi köyhälle opettajalle viisi dollaria ja lupasi lähettää saman verran joka kuukausi. Myöhemmin hän ryhtyi etsimään Korean sodassa orvoksi jääneille lapsille säännöllisiä tukijoita eli kummeja. Näin yhden ihmisen hyvästä teosta syntyi World Vision. Voit tutustua järjestöön tarkemmin: http://www.worldvision.fi/kehitysyhteistyo

Suomen World Vision perustettiin vuonna 1983, ja sen kautta tuetaan yli 13 000 kummilasta. Aluekehitysohjelmia on Keniassa, Ugandassa, Kolumbiassa, Perussa, Intiassa ja Sri Lankassa. Avustustyö on pitkäjänteistä (10 - 15 vuotta) ja tähtää siihen, että  kunkin hankealueen lasten olot paranevat pysyvästi. Intiassa järjestöllä on viisi hanketta. Kummityttöni Nandani asuu Rajnandgaonin alueella.Tavoitteena on, että lasten terveys paranee, ravinto monipuolistuu ja he pääsevät kouluun. Kylien vesihuoltoa ja maataloutta kehitetään ja perheiden toimeentuloa parannetaan. Esimerkiksi koulussa tarjottu lounas on vähentänyt lasten aliravitsemusta. Myös lapsiavioliitot ja lapsityövoiman käyttö ovat vähentyneet. Näitä positiivisia muutoksia olen saanut seurata vuosittain minulle lähetetyistä uutiskirjeistä ja -lehdistä. Olen todella tuntenut, että panokseni on osaltaan kantanut hedelmää ja olen tällä tavoin auttanut paitsi yhtä lasta myös hänen perhettään ja koko yhteisöä.

Nandanin ensimmäinen piirustus minulle.

 Kummityttöni Nandani asuu Keski-Intiassa Chhattisgarhin osavaltiossa, jonka pääkielet ovat hindi ja chhattisgarhi. Pääuskonto on hindulaisuus ja pääelinkeino maanviljely, erityisesti riisinviljely. Myös hänen vanhempansa ovat maanviljelijöitä. Hänellä on yksi veli ja kaksi siskoa. Perheessä käytetään molempia kieliä. Nandani on saanut käydä koulua ja 8-vuotiaana hänen lempiaineensa oli äidinkieli. Siksi lähetinkin hänelle paketin, jossa oli kyniä, värejä ja kauniskantinen päiväkirja, josta hän kiitteli vuolaasti. Lähetin hänelle myös valokuvia perheestäni, lemmikeistäni ja Suomen luonnosta. Kerran lähetin paketissa myös muutamat vanhat silmälasini toivoen, että jotkut kyläläisistä voisivat käyttää niitä. Niistäkin kiiteltiin seuraavassa kirjeessä.

Nandanin toinen piirros. Hän piirtää mielellään kukkia ja ornamentteja.

 Olen kirjoittanut omat kirjeeni englanniksi. Nandani on vastannut omalla kielellään, jonka paikallinen hankekoordinaattori on kääntänyt englanniksi. Ainakaan vielä en ole saanut häneltä englanninkielistä kirjettä.

Näyte kirjeestä.

Lastensuojelun vuoksi paketteja tai kirjeitä ei lähetetä suoraan lapsen kotiin vaan ne kulkevat järjestön kautta. Tiedän kummilapseni nimen ja yhteysnumeron samoin kuin hänen perheensä tietää minun nimeni ja yhteysnumeroni, mutta ei kumpikaan osapuoli ei ole suoraan yhteydessä toiseen. Jokainen kirje ja paketti avataan. Paketin tulee olla pieni (alle 2 kg ja korkeintaan 40 cm x 25 cm x 3 cm) eikä se saa sisätää mitään arvokasta. Rahaa, koruja, ruokaa, karamelleja, siemeniä, rannekelloja tai elektroniikkaa ei saa lähettää. On otettava huomioon, että lapsi voi jakaa lahjoja mielellään sisaruksilleen ja ystävilleen.

Nandanilta olen saanut neljä valokuvaa. Niissä ei näy hänen perheenjäseniään. Yllä olevassa kuvassa hän on 9-vuotias ja käy alakoulun neljättä luokkaa. Hindin kieli on sujunut oikein hyvin. Mieluiten hän leikkii piilosta. Lempiruoka on vihannekset ja riisi ja lempieläin on lehmä.

Uusin kuva 13-vuotiaasta nuoresta neidistä.

Kummi- tai sponsoriaikani huipentuu tänä syksynä, sillä lähden lokakuussa kahdenkymmenen muun kummin kanssa Intiaan tapaamaan kummilastani! Tämän matkan valmisteluista kerron seuraavassa tekstissäni.