Huhtikuussa sain tietää, että World Vision järjestää intialaisten lasten kummeille matkan. Edellinen matka oli tehty pari vuotta sitten. Halukkaita matkalaisia pyydettiin ilmoittautumaan. Huomasin, että matka osuisi suoraan syyslomalleni, jotan hain joukkoon, minua haastateltiin ja tulin valituksi. Matkalle oli valittu 20 henkeä: Hosnangabadiin 10 ja Rajnandgaoniin samoin 10. Jälkimmäiseen olisi ollut enemmänkin lähtijöitä, joten he jäivät valitettavasti odottamaan seuraavaa kertaa.
Sain sähköpostina perehtymismateriaalia sekä maksoin matkan ennakkomaksun 531 euroa. Sain myös ohjeet viisumin hankkimiseen Visumservicen kautta. Tarkistin passin voimassaolon; sen pitää olla voimassa vielä puoli vuotta matkan jälkeen. Matkanjärjestäjille piti lähettää myös kopio passista ja rikosrekisteriote.
Aloin tutustua Intia-materiaaliin ja kirjoittaa tätä blogia. Luin tarkemmin mm. kummityttöni vuosiraportit, joista paljastuu varsin paljon asioita hänen elämästään. Nämä raportit ovat kahdelta viime vuodelta:
Kesällä unohdin edistää viisumiasiaa ja säikähdin elokuun alkaessa, etten ollut vielä saanut viisumia. Sen hankinta onnistui kuitenkin lopulta hyvin. Kovasti piti täyttää lomakkeita, joissa kysyttiin mm. isän syntymäpaikkaa ja sukujuuria. Onneksi Visumservicellä oli hyvät ohjeet. Hakulomake ja passi sekä valokuvat piti lähettää Helsinkiin, mutta kauniisti passi tuli pian takaisin ja siinä oli viisumiaukeama mukana. Prosessin hinnaksi tuli noin 130 euroa.Heinäkuussa maksoin varsinaisen matkahinnan 1400 euroa.
Elokuun lopussa kokoonnuimme kaikki matkalle lähtijät Helsinkiin ennakkotapaamiseen. Tutustuimme Susannaan, Heidiin ja Pauliinaan, joista ensimmäinen matkaa minun ryhmäni kanssa Rajnandgaoniin. Susanna oli laittanut intialaista pikkupurtavaa ja saimme maistiaisia matkakohteemme ruuasta. Jokainen sai myös nimilapun ja pääsi kertomaan, kuka on, mitä odottaa matkalta ja millainen oma kummilapsi on. Huomasin, että joillakin oli useampi kuin yksi kummilapsi ja jotkut olivat jo joskus käyneet tapaamassa omaa lastaan. Osanottajajoukko oli naisvaltaista, mutta mukana oli myös kolme pariskuntaa. Ikäjakauma oli teinitytöistä eläkeläisiin.
Matkaan lähtijöillä oli hyvin samantapaisia odotuksia: on hienoa nähdä, mitä apu on saanut aikaan, on mukavaa päästä matkalle, jonka aikana näkee muutakin kuin tavallisia turistikohteita, ja tärkeää on myös se, että on turvallista matkustaa tällaisessa ryhmässä.
Meille jaettiin muhkea paketti Intia-tietoutta ja ohjeita matkaa varten. Luulen, että jokaisella oli tilaisuuden jälkeen pää pyörällä kaikesta infosta mutta myös valtava into lähtöön. Voisimme kuulemma valmistautua myös katsomalla intialaisia Bollywood-elokuvia (alakuvassa julisteita). Valitettavasti itselläni ei ole ollut tähän aikaa. Meitä opastettiin myös siinä, mitä voisimme kertoa tiedotusvälineille matkastamme, olemmehan sitoutuneet pitämään esityksiä ja olemaan haastateltavina. Allekirjoitimme myös lastensuojelusitoumuksen, joka tarkoittaa sitä, että muistamme pitää lasten edun tärkeimpänä niin matkan aikana kuin myös kertoessamme kokemuksistamme medialle.
Syyskuussa kävin ottamassa rokotukset ja sain kansainvälisen rokotuskortin mukaani. Koska edellisistä rokotuksista oli valovuosi, otin kaikki kerralla: jäykkäkouristus, polio, MPR, kurkkumätä ja hepatiitti (A ja B), jota pitää uusia kahdesti. Malarialääkitystä en ota, koska vuodenaika ja alue eivät sitä vaadi. Varmuuden vuoksi otan mukaan antibioottikuurin, matkapahoinvointilääkettä, ripulilääkettä ja nesteytystabletteja.Maksoin matkan viimeisen erän (noin 900 euroa), joka on minulla hieman isompi kuin muilla, koska halusin yhden hengen huoneen. Sain lentoliput sähköpostiin ja edessä olisi pakkaaminen. Elokuun infossa meille kerrottiin, mitä kaikkea kummilapsille ja kyläläisille voisi viedä. Viimeinen viikko edessä ja ostoksia tulee varmaan tehtyä joka päivä. Näillä näkymin säätiedotus lupaa Delhiin 36 asteen lämpötilaa. Niinpä hellevaatteet on kaivettava esiin juuri, kun muutoin Suomessa alkaisi pipo- ja villasukkakausi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti